Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia

Tutkimusraportti ALL-YOUTH-hankkeen osatutkimuksista pakolaistaustaisten nuorten miesten ja naisten parissa. Raportin ovat toimittaneet tutkijatohtori Tiina Rättilä & professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta.

TIIVISTELMÄ

Raportissa kerrotaan tutkimuksista, joita olemme tehneet yhteistyössä Suomeen pakolaisina tulleiden nuorten aikuisten ja heitä ohjaavien ammattilaisten kanssa. Olemme selvittäneet, millaisia kokemuksia pakolaistaustaisilla nuorilla on koulutuksesta ja työstä sekä pohtineet, mitä nuorten koulutuspoluillaan ja työnhaussaan kohtaamille ongelmille voitaisiin tehdä. Tutkimukset ovat osa laajempaa ”Kaikki nuoret haluavat määrätä omasta elämästään”-tutkimushanketta, ja ne on toteutettu Tampereen yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa vuosina 2018 ja 2019. Raportti koostuu kahdeksasta tarinallisesta artikkelista, joissa tutkimusyhteistyötä nuorten kanssa kuvataan elävästi erilaisista näkökulmista.

Tutkimusten lähtökohtana on ollut tieto siitä, että pakolaistaustaisilla nuorilla on paljon huonoja kokemuksia osallisuudesta eli toimeentulosta, yhteiskuntaan kuulumisesta ja vaikutusmahdollisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Monilla on taustalla traumaattisia kokemuksia sodista ja turvattomasta elämästä. Etenkin ilman perheitään maahan tulleilla turvapaikanhakijoilla on paljon mielenterveyden ongelmia, eikä heillä ole ympärillään riittävästi hyviä ystäviä ja luotettavia aikuisia. Oleskeluluvan saatuaan he myös jäävät muita ihmisiä useammin ilman opiskelu- ja työpaikkaa ja kokevat arjessaan monenlaista syrjintää. Näistä syistä pakolaistaustaisten nuorten elämän lähtökohdat ovat usein hauraammat kuin monilla muilla nuorilla, mikä heijastuu myöhemmin heidän hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa koulussa, opinnoissa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa.

Raportissa kuvatuissa tutkimuksissa olemme tarttuneet näihin ongelmiin nuorten omasta näkökulmasta. Tässä meillä on ollut kolme tavoitetta. Ensinnäkin olemme halunneet kuunnella ja tehdä näkyväksi pakolaistaustaisten nuorten elämäntarinoita juuri sellaisena kuin he ovat olleet valmiita niitä kertomaan, ja näin oppia ymmärtämään heidän elämäänsä paremmin. Toiseksi olemme halunneet tukea nuoria heidän omien kykyjensä tunnistamisessa, ja tutkimuksen avulla innostaa heitä eteenpäin omilla elämänpoluillaan. Kolmanneksi olemme olleet kiinnostuneita siitä, miten pakolaistaustaisten nuorten hyvinvointia ja yhteiskunnassa toimimisen kykyjä voidaan tukea taiteen, esimerkiksi valokuvaamisen ja teatterin, keinoin.

Tutkimusmenetelmänä olemme hyödyntäneet niin kutsuttua kanssatutkimusta. Se tarkoittaa, että otimme nuoret mukaan tutkimuksen tekemiseen alusta saakka tasavertaisina kumppaneina. Lähtökohtana oli, että nuoret saivat nostaa tutkimuksen kohteeksi heille itselleen tärkeitä teemoja. Käymissämme keskusteluissa nuoria kiinnostivat eniten työhön ja yhteiskuntaan kuulumiseen liittyvät kysymykset, ja niitä lähdimme yhdessä selvittämään. Nuoret ovat osallistuneet tutkimukseen muun muassa tekemällä haastatteluja toisten nuorten parissa ja analysoimalla niitä tutkijoiden kanssa. Olemme myös kirjoittaneet yhdessä joitakin julkaisuja - blogeja ja tutkimusartikkeleita.

Tutkimusraportin artikkeleissa pohditaan paljon sitä, kuinka tärkeää pakolaistaustaisille nuorille on tulla hyväksytyksi suomalaisten joukkoon. Siksi nuoret kokevat välttämättömäksi päästä mukaan työelämään ansaitsemaan itse oman toimeentulonsa. Työpaikan saaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, ja monet tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat kokeneet työnhaussa syrjintää. Suomessa korostetaan kielitaidon merkitystä, mutta nuorten kokemus on, että edes hyvä suomen kielen taito ei takaa opiskelemaan ja töihin pääsyä. Silti he ovat sitä mieltä, että pakolais- ja muiden maahanmuuttotaustaisten nuorten on jaksettava tehdä muita kovemmin töitä koulutus- ja työpaikan saamiseksi, jos he haluavat tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tutkijoina pidämme sitä epäoikeudenmukaisena, mutta nuorille yhteiskunnassa kaikkialla esiintyvän syrjinnän kanssa eläminen on jokapäiväistä todellisuutta.